The end of this story

Hepsansaa!

Olen siis palannut jo Suomeen noin kaksi viikkoa sitten ja jostain syystä blogin kirjoittaminen on vähän jäänyt.. Hups. Mutta joka tapauksessa, ajattelin nyt kirjoitella vielä viimeisen merkinnän tänne.

Loppuaika Pariisissa meni ihan liian nopeasti. En ehtinyt kovin paljon tekemään tai näkemään juuri mitään, koska oli ne viimeiset tentit ja niihin oli pakko päntätä. Tuntui, että ne meni suhteellisen hyvin kaikki. En ole saanut arvosanaa vielä muusta, kuin E-Businessin kokeesta ja siitä tuli B+, johon olen varsin tyytyväinen. Kokeessa mulla oli välillä sellainen olo, että en osannut yhtään mitään, mutta nähtävästi jotain oli mennyt oikein! Kunhan meni läpi, niin kaikki hyvin! :D Olisi kyllä kiva saada tietää noiden muidenkin kokeiden arvosanat ja vaikka kurssiarvosanatkin jo, mutta eipä niitä näköjään kuulu...

Se mun International Dinner meni tosi kivasti. Tein jauhelihakeittoa ja kaikki näytti tykkäävän ja koko keitto meni ja kaikille onneksi myös riitti! Jälkkäriksi ostin vaniljajäätelöä ja mansikoita. Edes jollain tavalla suomalaista ruokaa! Olin aivan hermona ennen illallista ja olin niin onnellinen, kun kaikki sitten menikin niin mallikkaasti. Onneksi en ollut ihan viimeinen kuitenkaan, koska kanadalaisilla oli sitten viimeinen dinner. Viimeisenä olo olisi varmaan hermostuttanut vielä enemmän!

Mun International Dinner.

Keitto piti jakaa kahteen kattilaan kun sitä oli niin paljon! :D

Keskiviikkona sen jälkeen kun mulla oli ohi mun viimeiset tentit, eli antropologia ja marketing strategies, niin fiilis oli aika hyvä! Vihdoin ja viimein koulu ohi, mutta toisaalta oli kyllä aika haikeakin olo, kun näki joitain kavereita viimeistä kertaa ja oli koulullakin viimeistä kertaa. Ja mullahan oli sitten lähtö edessä jo perjantaina aamulla, joten eipä siinä sitten jäänyt Pariisissa kiertely aikaa, kuin se yksi kokonainen päivä.

Kanadaisilla oli sitten kuitenkin se viimeinen dinner keskiviikkona illalla. Ehdin vähän jo pakkailla ennen sitä ja olo oli harvinaisen kummallinen. Sean ja Ed teki meille Kraft dinnerin, eli toisin sanoen mac and cheese, eli siis makaronia ja juustoa! :D Heheh. Se oli kyllä yllättävän hyvää, mutta ihan supertäyttävää, joten en jaksanut syödä edes koko lautasellista. Se oli vaan karmivaa, kuinka paljon sinne laitettiin voita. Jos en ihan väärin muista, niin koko paketti... Heh!

Vasemmalta Sean, Ed, Krista ja Jenni.

Vasemmalta Helena, Lauren, Tina ja Patrik.

Dinnerin jälkeen käytiin istuskelemassa Bastillen kanavalla ja mä en voinut miettiä mitään muuta kuin sitä, että parin päivän päästä en enää ole täällä! Se ajatus oli niin surullinen, mutta toisaalta olin innoissani siitä, että pääsen näkemään kaverit ja pitämään hauskaa Suomeen. Myöhemmin mentiin takaisin kanadalaisille ja Sean teki vielä Creppejä nutellan ja banaanin kanssa ja voi vitsi ne oli hyviä! Ehkä paras crep jonka söin koko reissulla! Oli kyllä tosi haikea olo lähteä, kun tuo oli viimeinen kerta kun näin koko tuota porukkaa.. Ikävä on jo!

Bastillen kanavalla.

Torstaina lähdin ensin käymään Montmartrella, koska halusin käydä siellä vielä viimeisen kerran. Ja siellä oli tietysti ihmisiä tosi tosi paljon enemmän kuin viime kerralla kun siellä Marikan kanssa käytiin. Ei siellä melkein päässyt kulkemaan eteenpäin. Mutta ihana se Montmartre kyllä on, en voi muuta sanoa... Ja tietysti nyt se oli niin paljon eläväisempi ja kauniimpi, kuin sillon "talvella". Kiertelin Montmartren katuja, ostelin viimeisiä tuliaisia ja lopuksi menin hetkeksi Sacre Coeurin portaille istumaan ja katselemaan Pariisia kaihoisasti.

Maalari Montmartrella.

La Bohème kahvila.

Keväisiä kukkia.

Montmartren jälkeen mun oli pakko mennä kämpille vaihtamaan mekko päälle, koska oli niin lämmin päivä, ettei mun shortseilla, topilla ja legginseillä voinut olla ulkona. Lämpöä taisi olla noin 25 astetta ja aurinko paisteli pilvettömältä taivaalta. Ihanaa! Onneksi oli noin ihana sää juuri tuona päivänä. Kämpiltä lähdin sitten kävelemään Maraisin katuja. Niitä pitkin kävelin Notre Damelle ja istuskelin Notre Damen puistossa jonkin aikaa.

Notre Damen puisto.

Notre Damen puisto.

Kukkia Notre Damelta.

Kävelin takaisin Maraisiin ja kävin ostamassa Maailman parhaan falafelin! Ja se oli kyllä tosiaan aivan todella maukas falafel! Menin istumaan yhteen Maraisin puistoista ja oli jo niin keväistä ja ihanaa, ja oli niin kamalan haikea olo, enkä ollenkaan olisi halunnut lähteä... Maailman paras falafel oli tavallaan mun viimeinen juttu, minkä halusin ehdottomasti tehdä ennen kotiinlähtöä, joten tavallaan olin tehnyt kaiken mitä halusinkin. Toki niitä juttuja olisi ollut tosi paljon enemmänkin ja varmasti palaan Pariisiin vielä, koska se on vaan niin ihana kaupunki, eikä tekeminen vaan voi loppua kesken.

Kävelin vielä keskustassa ja menin sitten lopulta istumaan Seinen varrelle. Oli hassua kun siinä yksin istuin, niin siihen mun kohdalle alas tuli neljä sorsaa istumaan ja ne vaan vaakkui siinä ja istuskelivat ja välillä vähän siirtyilivät. Mä katselin kaihoisana Pariisia ja mietin, kuinka ihanaa aikaa tuo koko vaihtoaika oli ollut. Ja kuinka äkkiä tuo lähtö sitten yhtäkkiä tulikin!

Tennarit ja sorsakaverit.

Keväiset kadut.

Notre Dame.

Puut lehdessään.

Näkymää Île de la Citéltä Île Saint-Louisille.

Karusellin kauniit koristeet.

Kotimatkalla päätin käydä ostamassa vielä juustoa ja viiniä. Kotona sitten tein pakkailut loppuun ja kun lopulta olin valmis, nautiskelin juustolla ja viinillä. Mun oli tarkoitus mennä nukkumaan jo kymmeneltä, mutta se nukkumaanmeno sitten venähti kuitenkin sen verran, että pääsinkin nukkumaan vasta joskus kahdentoista kieppeillä. Enkä tietenkään millään meinannut saada edes unta...

Côtes du Rhône punaviiniä ja Comté juustoa.

Kello herätti perjantaina aamulla noin viiden kieppeillä. Mä kuitenkin olin painanut herätyksen pois ja heräsin - onneksi vain - viisitoista minuuttia myöhässä. Siinä sitten aamupöpperöissäni yritin vähän syödä ja meikkailla, kokosin viimeisetkin tavarat laukkuihin. Laukkuja mulla oli siis kolme, yksi ruumaan menevä, yksi vedettävä käsimatka ja vielä käsilaukku, jossa mulla oli muun muassa kannettava. Ja olin aivan varma, että mulla olisi taas ihan liikaa ylipainoa mun tavaroissa. Herätin Nooran ja halattiin ja mulla melkein pääsi itku. Noora sulki oven - koska se pitää aina sulkea sisältäpäin - ja minä lähdin raahaamaan laukkujani alakertaan. Sainkin ne aika jouhevasti alas.

Lentokentälle pääsin melko ripeästi. Ensin menin metrolla Opéralle ja Opéralta otin Roissybussin Charles de Gaullelle, 1 terminaaliin. Olinkin kentällä jo sopivasti seitsemän aikoihin, niin jäi pari tuntia aikaa ennen lennon lähtöä. Mua vähän pelotti mennä sinne check-in tiskille, koska olin ihan varma, että mulla olisi ihan älyttömästi ylipainoa siinä mun laukussa, mutta kun laitoin sen siihen hihnalle, niin painoa olikin vain 21 KILOA!! Eli alipainoa, mitä ihmettä! :DDD Mun ilme olisi varmaan ollut näkemisen arvoinen, kun tuijotin sitä lukua.

Kentällä odottelu meni melko nopeasti Dexteriä katsellessa ja syödessä ja pian olinkin jo koneessa. Tuntui niin oudolta, kun lentoemäntä toivotti "Hyvää huomenta" suomeksi ja siinä vaiheessa viimeistään tajusin, että kohta jää Ranska taakse... Sain koneessa jopa Helsinginsanomat, joita sitten vähän siinä pläräsin ennen lähtöä. Kun kone nousi ilmaan katselin kiinteästi alas, bongasin jopa Eiffelin ekaa kertaa lentokoneesta ja se näytti niin kamalan pieneltä. Ja kun Pariisi loppujen lopuksi jäi taakse, multa pääsi itku. Mun olo oli jotenkin niin surullinen, enkä olisi ollenkaan halunnut takaisin Suomeen. Kaikki oli Pariisissa juuri niin kivasti, ja elämä jotenkin oli jo omilla raiteillaan siellä, olin asettumassa aloilleni ja sitten pitikin lähteä takaisin... Itkeskelin siinä jonkin aikaa, pyyhin kyyneleeni ja nukahdin.

Heräilin kun alettiin laskeutumaan. Lento ei kestänyt muistaakseni kuin noin kolmisen tuntia ja se oli jopa etuajassa. Kun lentäjä ilmoitti, että Suomessa on noin 5 astetta, mun selkäpiitä karmi. 20 asteen muutos eilisestä päivästä ei ollut kovin mieleinen. Koneesta katselin ennen laskeutumista, kuinka järvet oli vielä jäässä ja näytti ennemminkin syksyltä, kuin keväältä. Ja pian oltiinkin jo Helsinki-Vantaalla, turvallisesti maankamaralla.

Hieman ketutti kun sain laukkuni ruumasta, koska sekin oli mennyt kuljetuksen aikana rikki... Siitä oli sen toisen sivulukon muovi napsahtanut kokonaan poikki, eli toisin sanoen, sitä ei voi edes korjata mitenkään. Eli ei kun hyvitystä hakemaan! En ymmärrä mikä paha karma mulla on noiden laukkukuljetusten kanssa!!! Jouduin odottelemaan bussia hetkisen siellä kylmässä ulkona ja vähän ripsotteli vettäkin. Soitin sitten äitille ja Pekalle, että täällä ollaan Suomessa! Bussi tuli vihdoin ja viimein ja matka kohti Tamperetta alkoi.

Kun pääsin Tampereelle, niin täällä oli vielä huonompi sää. Satoi kaatamalla vettä ja asteita oli varmaan vähemmän kuin viisi. Ei voinut muuta kun naureskella, kun raahasin niitä kahta matkalaukkua ja sitä pirun käsilaukkua kuin joku vetojuhta ja sataa vaan kaatamalla! Tervetuloa Suomeen Heidi!

Paluun jälkeen on ollut ihan mukavaa olla takaisin kotona, mutta välillä mulla on ollut tosi ulkopuolinen olo. Tottakai, kun täällä on ihmiset eläneet normaalia Suomielämää sen neljä kuukautta kun mä olen ollut muualla, niin läpät ym on muuttunu ja uusia kaverisuhteita kehittyny ja blaa blaa. Ja suoraan sanottuna välillä on sellanen olo, että mä oon tipahtanut kokonaan ulos tästä koko porukasta.

Pariisissa oli niin kiva, kun oli AINA joku, jonka kanssa mennä jonnekkin ja aina joku halusi tehdä jotain, eikä OLLUT tylsiä päiviä. Nyt mulla varmaan on se Post Erasmus Depression vai mikä lie! Mutta itseasiassa nyt tuntunut ehkä 10 kertaa paskemmalta, kun sillon kun palasin takaisin Barcelonasta. Kai sekin vaikuttaa, kun se oli kesä ja nyt on sitten mennyt puolet lukuvuodesta ja kaikki on viettäny yhdessä aikaa, jutut muuttunu jne... Mutta ei auta kun yrittää.

Mulla on koulussa yksi kurssi jonka käyn nyt vielä ennen "kesälomaa" eli siis ennen kun oon sitten vaan töissä. Oon palannut töihin Alkoon ja se on kyllä tosi mukavaa hommaa. Nyt saankin sitten tehdä ihan kaikenlaista, enkä pelkästään ole kassalla. Ja oon yrittänyt muuttaa elämäntapojani terveellisimmiksi, lenkkeillä enemmän ja liikkua muutenkin paljon. Ja tietysti syödä hyvin. Eli kaikki on ihan hyvin. Eiköhän tää tästä taas lähde, kun tää arki tästä pamahtaa kunnolla päälle. Ja tottakai, enhän mä voi olettaa, että täällä kaikki pysyy samana, kun mä olen muualla. Se riski on otettava ja kyllä sitä taas pääsee mukaan juttuihin, kunhan on mukana. Ja täällä on ollut jo ihania kelejä, ihanan lämmintä! Saa nähdä, mitä Suomen kesä tuo tullessaan! :)

En vaihtaisi tätä vaihtokokemusta mihinkään. Aika Pariisissa oli opettavaista ja ihanaa. Välillä tietysti myös vähemmän ihanaa, mutta se on elämää. Pariisi oli juuri niin ihana, jos ei ihanampikin, kuin mitä odotin. Olen tosi onnellinen, että päätin lähteä Pariisiin, vaikka en voinutkaan opiskella siellä Matkailua. Sain niin paljon ihania uusia ystäviä ja uusia kokemuksia. Ranska on ehdottomasti maa, johon vielä palaan ja tietysti myös Pariisiin. Haluan jatkaa ranskankielen opettelua, kenties joku päivä osaan sitä jo hieman sujuvammin. Parempaa vaihtoa en olisi voinut toivoa! :)

AINIIN ja PS: Mulle myönnettiin vihdoin ja viimein se CAF!!! Ei oo todellista! :DD Eihän siinä taistelussa mennyt kun noin 3 kuukautta!! :D Mutta vihdoin ja viimein pitäisi saada ne rahat piru vie!

Tässä vielä joitakin kuvia Suomesta!

Perjantaina, juuri saapunut Tampereelle.

Anna ja Heidi Bubiklubin Landerundilla.

Landepaukut.

Landerundilta: vas. Tomas, Anna ja Arimo.

Wappu ja Janne! :)

Wappumeininkejä Koskenrannasta: vas. Heidi, Kata ja Noora. Hauskaa oli! :)

Frenckell vappupäivänä.

Lahden satamassa.

Ankkurinranta.

Ensimmäiset kevään merkit. Tulppaani vanhempieni pihasta.

Käytiin isäpuolen kanssa Classic Motorshowssa Lahdessa. Ihana Mustang!

Lahti ja hyppyrimäet.

Hihii, Heidi ja Classic Motorshow ranneke.

Ihanat vanhemmat! <3 :)

Lätkän MM 2013. Poika kotiin!!! Krista ja mie kisakatsomossa Suomi-Venäjä pelissä Bricksissä :)

Viimeinen viikko ja stressi

Hej taas!

Mulla oli jo ranskan final viikko sitten perjantaina, joka meni yllättävän hyvin, se olikin jo arvosteltu ja sain siitä B+!! Eli toivottavasti loppu arvosanaksi tulee B.

Lauantaina lähdettiin käymään kaverin kanssa Versaillesissa. Oli ihan nätti sää kun lähdettiin, mutta kun päästiin perille, niin alkoi vähän ripsiä vettä. Kierreltiin sitten kuitenkin siinä kauniit puutarhat, ja säästyttiin pahimmalta sateelta. Suosittelen kyllä ehdottomasti käymään Versaillesissa jos Pariisiin sattuu tulemaan. Junalla menee noin kymmenen minuuttia Montparnasse-Bienvenuelta, ja jos on Navigo, niin viikonloppuisin kaikki julkinen liikenne, mukaanlukien junat, ovat ilmaisia. Muuten lippu kustantaa ilmeisesti noin kolmisen euroa suuntaansa, eli ei kuitenkaan kovin paljoa.

Puutarhassa oli jo suihkulähteetkin päällä ja siellä oli hieno show jossa oli myös musiikkia. Valitettavasti puutarhakin oli sitten maksullinen tuon musiikkinäytöksen takia, opiskelijalta se maksoi 6,50, normaali hinta taisi olla pari euroa enemmän. Versaillesin puutarhat olisi kuitenkin ehdottomasti hienoa nähdä kesällä täydessä loistossaan, tai edes vähän keväämmällä, koska nyt puut ja pensaat eivät kuitenkaan vielä kovin paljon olleet lehdessä.

Palatsi edestäpäin

Pitkät altaat

Palatsi takaapäin

Joka paikassa oli paljon kauniita patsaita.

Yksi suurimmista suihkulähteistä ja taustalla näkyy palatsi.

Toinen suihkulähde

Ihania kukkia

Itse Versaillesin palatsi oli aivan mahtava. Erityisesti pidin - yllättäen - peilisalista. Se on tosi kaunis ja hauskaa ajatella, että ne on olleet yksiä maailman ensimmäisistä peileistä, tietysti venetsialaisten jälkeen. Tykkään käydä tuollaisissa historiallisissa paikoissa kun sen historian jotenkin oikein tuntee ja voi kuvitella, kuinka ne kuninkaalliset ovat kävelleet niissä saleissa ja puutarhassa ja niin edelleen.

Palatsin käytävät muistuttivat minua Tylypahkasta!

Palatsin kirkko

Kuninkaan sänky

Peilisali

Kattomaalauksia.

Täällä on ollut nyt myös ihanan lämpimiä kelejä! Ja fiilis siitä, ettei haluaisi lähteä tietysti vain vahvistuu koska tulee niin nätit kelit... Viime sunnuntaina oltiin Buttes Chaumont puistossa, joka oli aivan täynnä ihmisiä, koska oli niin kaunis keli. Puistossa oli kiva vaan makoilla ja nauttia auringosta. Tosi monet oli piknikillä ja siitä me saatiinkin idea, että pitää itsekkin tehdä vastaava piknik myöhemmin viikolla. Käytiin vielä illalla Christan kanssa yhdessä mukavassa kuppilassa ja oli epänormaalin paljon porukkaa paikalla. Yleensä sunnuntaisin ei baareissa juurikaan porukkaa ole näkynyt, mutta kuulemma näistä lämpimistä keleistä johtuen tästä lähtien tulee olemaan. Meidän viereen sattui istumaan yksi mies kitaran kanssa ja lopulta päädyttiinkin sitten laulelemaan kitaransoiton tahdissa. Ihan huippuilta!

Tiistaina meillä oli meidän toinen presis Marketing Strategies kurssia varten Skullcandy nimisestä yrityksestä. Se meni tosi hyvin ja tuntui että monet tykkäsi meidän esitelmästä ja sen jälkeen kun kaikki ryhmät oli esitelleen omat presiksensä, opettaja sanoi meille että oli kaikkien presiksistä niin positiivisesti yllättynyt, että kaikki ansaitsevat vähintään A miinuksen! Plus opettaja antoi meille huippuhyviä vihjeitä mitä kokeeseen tulee - suoraan sanottuna kertoi meille mitä hän aikoo kysyä - ja sanoikin, että jos ette näillä vinkeillä saa A:ta niin hän ei ymmärrä miksi! :D Eli tuohon tenttiin on aika helppo valmistautua kun voi keskittyä vaan niihin olennaisiin asioihin.

Keskiviikkona sitten toteutettiin meidän piknik idea ja ostettiin mansikoita, cavaa, patonkia ja brietä ja paistateltiin auringossa. Oli tosi kiva päivä ja oltiinkin ulkona koko päivä. Myös Noora liittyi meidän seuraan vähän myöhemmin ja myös Nooran teksasilainen kaveri Tang. Meinattiin kaikki jopa vähän palaa, kun oltiin niin pitkään auringossa, mutta onneksi ei sentään mitenkään pahasti palettu.

Heidi the pirate

Kämppiskuva!

Aurinko laskee ja puistossa ilta viilenee. Vas. Christa, Noora ja minä.

Vasemmalta Heidi, Noora, Tang ja Christa

Ja en vaan voi tajuta että viikon päästä mä olen oikeasti jo Suomessa... Ja CAF:ia ei kuulu vieläkään, joten luultavasti joudun pitämään tuon ranskalaisen tilin ja sulkea sen myöhemmin. Puhelinliittymä pitäisi kuitenkin sulkea ennen lähtöä ja muitakin käytännönjuttuja olisi hoidettavana.. Jotenkin tää loppu tulee nyt aika ryminällä kun maanantaina on mun vuoro tehdä International Dinner, tiistaina on E-Business tentti ja keskiviikkona Antropologia ja Marketing Strategies, peräkkäin. Ja sen jälkeen olis vielä viimeinen International Dinner jonka kanadalaiset tekee. Eli toisin sanoen mulle jää tasan se torstai aikaa valmistautua lähtöön ja ehkä sen takia nään hysteerisiä painajaisia siitä, kuinka en ehdi lentokoneeseen ja että mulla on liikaa tavaraa - joka varmasti pitää paikkansa - ja niin edelleen... Tuliaisetkin pitäis ostaa ja käääääääk! Suomessa saan sitten huokaista helpotuksesta kun kaikki tää rumba on ohi ja voi palata ns. normaaliin rytmiin.

Toinen juttu on se, että vähän huono kun nyt tässä lähtöstressissä pitäisi pystyä keskittymään tentteihin lukuun.. Oon yrittänyt kyllä lukea, mutta päässä menee miljoona sataa asiaa samaan aikaan niin hieman hankala keskittyä. Myös jotenkin tosi hankala muodostaa tätäkään blogitekstiä edes kun on pää jotenkin ihan jumissa... Toisaalta en ymmärrä miksen vaan voi nyt tehdä näitä vikoja juttuja kunnialla ja lähteä sitten Suomeen. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Äh, liikaa hommaa ja liikaa ajatuksia....